Irlannin oppi Suomelle: sähköntuotannon ja verkkojen on ehdittävä datakeskusten rinnalle
Datakeskuskeskusteluun liittyy kaksi houkuttelevaa yksinkertaistusta. Ensimmäinen on, että uudet konesalit väistämättä nostavat sähkön hinnan kohtuuttomaksi. Toisaalta väitetään, ettei mitään merkittävää sähkön hintaan tai tehopulaan liittyvää haastetta ole näköpiirissä. Yksinkertaistaminen antaa huonon perustan päätöksenteolle, varsinkin jos sivuutetaan toimet, joilla lopputulokseen voi vaikuttaa.
Olin viime viikolla Irlannissa, jossa pääsin käymään EU:n puheenjohtajamaan kanssa energiapoliittista keskustelua paikallisesta näkökulmasta. Irlannin energiaministeriön pääsihteeri korosti, että datakeskusten väistämättä aiheuttamaan muutokseen kannattaa varautua jo varhain. Keinojen tulee olla harkittuja, mutta päättäväisiä. Poliittisesti puhuttelevat ohjauskeinot vievät herkästi ojasta allikkoon.
Suomessa keskustelu datakeskuksista on viime aikoina keskittynyt ymmärrettävästi sähkön riittävyyteen ja hintaan. Miten käy kotitalouksien sähkölaskuille? Riittääkö sähkö myös pakkasilla? Jääkö sähköverkkoon tilaa muulle teollisuudelle? Miten tavan kansalaiset hyötyvät hankkeista?
Näihin kysymyksiin pitää vastata konkreettisesti, eikä ihmisten huolia pidä sivuuttaa. Irlannissa ollaan tässä meitä edellä ja siellä hallitus kuvaa sähköjärjestelmän haasteet avoimesti ja kertoo rehellisesti niistä aukoista, joita järjestelmässä on. Tätä samaa asennetta peräänkuulutan Suomeen. On aivan selvää, että datakeskusten aiheuttaman sähkön kulutuksen kasvun myötä kohtaamme mittavia haasteita, joiden kokonaisvaikutuksia on käytännössä mahdotonta kattavasti huomioida. Tämä pitää kertoa rehellisesti. Irlantilaisia rauhoittaa tietää, että hallitus tunnistaa haasteet ja ongelmat ja hakee niihin ratkaisuja.
Datakeskukset eivät aja Suomea sähköpulaan, jos uutta sähkön tuotantoa lähtee rakentumaan edes jokseenkin yhtä jalkaa kulutuksen kanssa. Tämän taas ratkaisee se, millaiset kannusteet ja edellytykset energiantuotannolle annetaan reagoida kasvavaan kysyntään.
Yksi keskeinen tehtävä olisi korjata sähkön tuotantoon ja kulutukseen liittyvien hankkeiden aikataulullinen epäsuhta. Datakeskus voi edetä lupaprosesseista toimintaan huomattavasti nopeammin kuin sen tarvitsema uusi sähköntuotanto tai sähkönsiirtolinjat. Jos kysyntä kasvaa rajusti nopeammin kuin sitä palveleva infrastruktuuri, voivat niukkuuden kustannukset aiheuttaa monia haittoja. Tähän on kuitenkin mahdollista vaikuttaa jo ennen pullonkaulojen syntymistä. Esimerkiksi säätökykyisiä sähköntuotantohankkeita priorisoimalla tai tarvittaessa vaikka lupaehtoja keventämällä. Nämä ovat poliittisia päätöksiä.
Irlanti on kohdannut datakeskusten aiheuttaman sähkönkulutuskuorman kasvua jo pitkään. Datakeskusten osuus Irlannin sähkönkulutuksesta kasvoi vuoden 2015 viidestä prosentista noin 22 prosenttiin vuonna 2024. Joulukuussa 2025 asetettiin datakeskuksille uusia liittymisehtoja, joissa on kolme vaatimusta: verkon paikallisten rajoitteiden arviointi, datakeskuksen enimmäisottotehoa vastaava paikallinen tuotanto- tai varastokapasiteetti sekä vähintään 80 prosentin kattaminen vuosikulutuksesta uudella uusiutuvalla sähköntuotannolla. Uusiutuvan tuotannon toteuttamiseen sallitaan kuuden vuoden siirtymäaika.
Irlannin velvoitteet antavat osin toimivaa pohjaa keskustelulle Suomessa, mutta arvioinnissa on tärkeää muistaa konteksti: Irlannissa ei ole teollista historiaa, eikä maahan ole suunnitteilla muita teollisia investointeja. Suomen osalta kokonaisharkintaan pitää liittää suunnitteilla olevat teräs- ja alumiinitehdasinvestoinnit, potentiaalinen vedyntuotannon kasvu sekä metsäteollisuuden tulevaisuus.
Irlannin datakeskuksille asettamat ehdot havainnollistavat hyvin miten vuosittaisen energiamäärän, käytettävissä olevan säästä riippumattoman tehon ja verkkokapasiteetin riittävyys ovat kaikki erillisiä kysymyksiä, joita ei pidä sekoittaa toisiinsa. Suomessa valitettavan moni toimija puhuu näistä sekaisin. Uuden uusiutuvan tuotannon sopimukset eivät meillä ratkaise oikeastaan mitään, koska uutta sääriippuvaista tuotantoa syntyy tehokkaasti myös markkinaehtoisesti. Sen sijaan säätökykyisen eli joustavan sähkön tuotannon puutteesta muodostuu kasvavaa tehohaastetta, joka pitäisi pyrkiä ratkaisemaan jo etupeltoon.
Irlannissa asetettu kuuden vuoden siirtymäaika on olennainen havainto: se tunnistaa uuden energiantuotannon toteuttamisen hitauden. Siirtymäajan olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita, että aikatauluongelma olisi poistunut. Järjestelmän pitää selvitä myös sen aikana.
Suomen ja Irlannin sähköjärjestelmät eroavat toisistaan myös rajat ylittävien siirtoyhteyksien osalta. Suomen sähkömarkkina on suhteellisen voimakkaastikin kiinnittynyt Viroon ja Ruotsin eri hinta-alueisiin. Irlannissa sähkömarkkina on varsin eristäytynyt ja maalla on vain muutamia isompia siirtoyhteyksiä Yhdistyneeseen Kuningaskuntaan. Ja tästä pitää tunnistaa, että Suomen kansalliset ratkaisut eivät voi olla yhtä suoraviivaisia kuin Irlannissa. Meiltä halpa sähkö voi loppua myös naapureiden päätösten vuoksi. Pohjois-Ruotsiin rakennettavan (data)teollisuuden vaatimat sähkötehot kasvattavat tehohaastetta meillä lähes yhtä paljon kuin Muhokselle rakentuvat konesalit.
Suomen pitää tavoitella suurta määrää sähköä käyttävää uutta toimintaa. Meidän tulee houkutella Suomeen paitsi datakeskuksia myös metalli- ja teknologiateollisuutta ja jollain aikajänteellä vetyäkin. Näiden tarvitsemat sähkön tuotantoedellytykset on tärkeää ottaa yhteiskunnallisen keskustelun prioriteeteiksi.
Valmistaudumme investointipolitiikkamme onnistumiseen parhaiten, kun kartoitamme haasteet huippukulutusjaksojen säätövoiman riittävyydelle. Kaikki rakennettavissa tai käyttöönotettavissa oleva tuotantokapasiteetti tarvittaisiin tulille. Suomessa on useita uusiutuvaa biomassaa hyödyntäviä yhdistettyjä sähkön ja lämmöntuotannon laitoksia, mutta kysynnän kasvun mittaluokka on niin merkittävä, että julkisessa keskustelussa pitää tunnistaa ja tunnustaa, että uusi säätövoimakapasiteetti tarkoittaa osin myös fossiilista tuotantoa, maakaasulla toimivaa moottorivoimaa, ehkä myös vanhempien lauhdelaitosten, myös kivihiiltä hyödyntävien kunnostusta varalle.
Uusien ja vanhojen sähköntuotantolaitosten investointiympäristön tulee olla kunnossa, jotta ne voivat rakentua ja pysyä pystyssä. Keskustelussa pitäisi laajamittaisesti tunnustaa, että päästötavoitteet voivat olla lyhyellä aikataululla ristiriidassa sähköjärjestelmän säätökyvyn ja kohtuullisen hinnan kanssa. Vaikka uudet moottorivoimalat voivat käyttää energialähteenään myös vetyä, olisi nykyisillä hinnoilla näin tuotettu sähkö kuluttajan mielestä kohtuuttoman kallista, eikä biokaasun saatavuus kata kysynnästä kuin murto-osan.
Kaikkien teollisuudenalojen kasvu vaatii päättäjiltä kokonaisuutena johdonmukaista politiikkaa, joka ei poukkoile eri suuntiin investointien välillä. Toimijat eivät uskalla investoida uuteen sähköntuotantoon, jos ilma on sakeanaan uhkakuvia kannattavuutta heikentävistä markkinainterventioista.
Hallituksen, sekä nykyisen että tulevan, olisi kriittistä keskittyä nyt vahvistamaan edellytyksiä sille, että säätökykyistä kapasiteettia saadaan Suomeen mahdollisimman ripeästi, mielellään mahdollisimman yhteneväisessä aikataulussa kulutuksen kanssa.
Eero Haapalehto
Toiminnanjohtaja, Energiakaupungit ry