Sähköverkkoliiketoiminta

Investointiympäristön on muututtava kannattavaksi tai riskinä on tulevien sähköverkkoinvestointien lykkääntyminen ja kehityksen hidastuminen.

Investointeja sähköistyviin kaupunkeihin

Energiakaupungit tunnistavat monia energia-alaa ravistelevia ilmiöitä, joita kutsutaan kootusti energiamurrokseksi. Yksi energiamurrokseen liittyvä keskeinen ilmiö on kaupunkien sähköistyminen, joka näkyy muun muassa liikenteen sähköistymisenä ja vaatii huomattavia investointeja sähköverkkoyhtiöiltä. Sähköistyvien kaupunkien energiantarpeen lisääntyessä ja muuntuessa, ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää määrätietoisia ja harkittuja toimenpiteitä. Kaupunkiympäristön erityispiirteiden ja investointien kustannustason huomioiminen alan sääntelyssä onkin aiempaa tärkeämpää, jotta tarpeelliset investoinnit on mahdollista toteuttaa nyt ja tulevaisuudessa.

Fossiilisesta energiantuotannosta sääriippuvaiseen sähköntuotantoon, erityisesti tuuli- ja aurinkovoimaan, siirtyminen vaikuttaa paitsi sähkömarkkinoiden hintakehitykseen (volatiliteetti) myös tuotantokapasiteetin riittävyyteen – erityisesti Suomen kylminä talvijaksoina. Tilannetta ei helpota Venäjän hyökkäys Ukrainaan, joka inhimillisen katastrofin ohella on aiheuttanut huomattavaa epävarmuutta energiamarkkinoilla.

Toisaalta sääriippuvaiseen sähköntuotantoon siirryttäessä ylikapasiteetilta välttyminen on vaikeaa tuulisina kesäpäivinä, jolloin kysyntä ei ole riittävää tuotantoon nähden. Energiakaupunkien näkökulmasta tehotasapainon hallinta ja erilaiset teknologiset ratkaisut ylituotannon varastointiin liittyen ovat merkittäviä ratkaistavia kysymyksiä. Ratkaisut, kuten P2X, vihreä vety ja lämpövarastot, taas vaativat suotuisan investointiympäristön ja riittävät edellytykset joustavien pilottien toteuttamiselle sekä niiden saattamiselle markkinakelpoisiksi toteutuksiksi.

Energiakaupungit ovat sitoutuneet tarjoamaan moderneja, skaalattavia ja kestäviä energiaratkaisuja kehittyvien kaupunkien tarpeisiin, mutta ne vaativat tuekseen ennustettavan ja vakaan investointiympäristön ja markkinaehtoisen kilpailun toteutumisen.

Valvontamallin puutteet uhkaavat energiayhtiöiden investointikykyä

Sähköverkkoyhtiöiden hinnoittelua valvotaan Suomessa neljän vuoden valvontajaksoissa, joista viimeisin alkoi vuonna 2024. Valvonnasta ja valvontamallista vastaa Energiavirasto. Valvontamenetelmät pysyvät pääsääntöisesti samanlaisina kahden valvontajakson ajan, eli kahdeksan vuotta. Niiden välillä energiayhtiöt ovat voineet luottaa vakaaseen toiminta- ja investointiympäristöön ja siihen, että sääntelyä tehdään pitkäjänteisesti.

Energiavirasto teki valvontamalliin vuoden 2022 alussa kesken valvontajakson merkittäviä muutoksia, joita se perusteli sähkömarkkinalaissa vuoden 2020 elokuussa voimaan astuneilla muutoksilla. Valvontamallin muuttaminen kesken valvontajakson heikensi perusteita sille, ettei valvontamenetelmiä voitaisi merkittävästi päivittää jokaisen valvontajakson alussa.

2024 alkaneen valvontajakson myötä käyttöön otetut uudet valvontamenetelmät leikkasivat merkittävästi kaikkien verkkoyhtiöiden ennakoivien verkkoinvestointien kannattavuutta. Menetelmien mukaiset yksikköhinnat tarkoittavat sitä, että verkkoyhtiöt velvoitetaan lakisääteisten ylläpito- ja kehittämisinvestointien myötä velkaantumaan kiihtyvällä vauhdilla. Verkon tasearvon jäädyttäminen investointihetken mukaiselle tasolle ja siitä tehtävät poistot tarkoittavat, ettei yhtiöillä ole näkymää investointien toteuttamiseksi otettujen lainojen maksuun pitkällä aikavälillä.

Tämä on jo leikannut merkittävästi sähköverkkoihin tehtyjä investointeja tilanteessa, jossa sähkön kysyntä kasvaa kotitalouksissa ja teollisuudessa, aiheuttaen pullonkauloja verkkoihin. Sähkö on kestävän energiasiirtymän ja puhtaan kasvun keskeisin tuotannontekijä niin teollisuudessa, lämmöntuotannossa kuin liikenteessäkin. Puutteellinen verkkokapasiteetti ja viivästykset sähköliittymien saatavuudessa tarkoittavat talouden rattaiden hidastumista, ilmastotavoitteiden karkaamista kauemmas ja korkeampia energialaskuja kuluttajille.

Energiakaupungit ry:n katse keskittyy jo seuraavaan valvontajaksoon, joka alkaa vuonna 2028 ja kestää vuoteen 2031, jonka jälkeen valvontamenetelmiä uudistetaan. Jo siinä on saatava muutok Energiavirasto valmistelee vuosien 2029–2030 aikana suuntaviivat sähköverkko- ja maakaasuverkkotoiminnan seuraavien kahden valvontajakson valvontamenetelmiksi.

Energiakaupunkien näkökulmasta sähköverkkoregulaatiossa ja Energiaviraston valvontamallissa ei huomioida riittävästi kaupunkienergiayhtiöiden toimintaan vaikuttavia kaupunkien ominaispiirteitä:

Tiivis kaupunkirakenne johtaa korkeampiin rakentamiskustannuksiin
Kaupunkiympäristössä korjausinvestoinnit toteutetaan sirpaleisesti, mikä lisää kustannuksia huomattavasti verrattuna laajoihin maaseudun saneerauksiin
Kaupungistumisen jatkuessa tarvitaan suhteessa enemmän laajennusinvestointeja kuin harvemmin asutuilla alueilla
Tiivistyvä kaupunkirakenne ja mm. sähköautoilu ja joukkoliikenteen sähköistyminen kasvattavat tehotiheyttä, mikä edellyttää sähköverkkojen vahvistamista riippumatta nykyisen verkon jäljellä olevasta eliniästä
Sähköistyvä teollisuus, lämmöntuotanto, liikenne ja datatalous edellyttävät verkkojen voimakasta ennakoivaa kehittämistä erityisesti kaupungeissa.
Sähkön toimitusvarmuus on kaupunkiympäristössä pääsääntöisesti niin hyvällä tasolla, ettei laatukannustimilla saada aikaan todellista palkitsemista

Energiakaupungit katsoo, että tulevassa Energiaviraston valvontamallissa on huomioitava nämä ja muut kaupunkiympäristön erityispiirteet ja olosuhdetekijät. Käytännössä se tarkoittaisi muun muassa olosuhdetekijöiden huomioimista yksikköhintaluettelossa nykyistä laajemmin.