Hormuzinsalmen sulku osoittaa energiasiirtymän kiihdyttämisen tarpeen
Riippuvaisuus fossiilienergian kuljetuksen pullonkauloista ja epävakaista alueista on tuhoisaa Euroopalle. Energiasiirtymässä pitää kuitenkin huomioida nykyistä paremmin välttämättömän energiansaannin varmistaminen poikkeustilanteissa.
Kaksi viikkoa kestänyt, Yhdysvaltain ja Israelin hyökkäystä Iraniin seurannut Hormuzinsalmen sulku on aiheuttamassa uuden globaalin energiakriisin. Aasiassa levinnyt paniikki ja Eurooppaan kesään mennessä ennakoitu jopa 20-30 prosentin inflaatio osoittavat, kuinka riippuvainen maailmantalous edelleen on fossiilisista polttoaineista ja niiden harvalukuisista tuottajamaista. Valitettavan suuri osa näistä valtioista on joko itse epävakaita tai sijaitsee Persianlahden kaltaisilla epävakailla alueilla. Useimmat öljy- ja kaasuvaroiltaan rikkaat valtiot ovat lisäksi diktatuureja, joiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyy eettisten ongelmien lisäksi haaste, että niiden ulko- ja kauppapolitiikka on läpinäkymätöntä ja alisteista johtajien mielivaltaisille käskyille.
Tilanne voi Euroopan osalta edelleen pahentua, jos Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ratkaisee raakaöljyn hinnannoususta aiheuttaman sisäpoliittisen ongelman asettamalla raakaöljylle vientikiintiön. Tästä on myös ennakkotapaus, sillä 1970-luvun öljykriisin aikaan Yhdysvallat kielsi öljynviennin kokonaan alentaakseen hintoja kotimarkkinoilla.
Tätä taustaa vasten EU:ssa etenkin kaasuriippuvaisimpien jäsenmaiden esiin nostamat ajatukset päästökauppajärjestelmän rampauttamisesta ovat täysin vastuuttomia. Erityisesti on korostettava, että ehdotuksia tekevät maat, jotka ovat laiminlyöneet investoinnit energiajärjestelmän sähköistämiseen ja puhtaaseen energiaan. Maissa, joissa panostukset on tehty ajoissa, energia on normaalioloissa edullisempaa ja hinta on noussut vähemmän kriisien aikana.
Irtautumista tuontienergiasta pitäisi pikemminkin kiihdyttää. Ei ole mitään merkkejä siitä, että maailma olisi liikkumassa kohti vakaampia aikoja. Epävakaissa oloissa ei ole turvallista olla riippuvainen EU:n ulkopuolisten maiden hyväntahtoisuudesta energian kaltaisten perustarpeiden osalta. Tässä irtautumisessa EU:n päästökauppa on osoittautunut yhdeksi tehokkaimmista työkaluista ja sen laajentamisen voisi olettaa nopeuttavan irtautumista myös niillä sektoreilla, joilla päästövähennykset ovat tähän saakka osoittautuneet vaikeimmiksi.
On ymmärrettävää, että päättäjiä voi houkuttaa fossiilisten energiatuotteiden hintojen kohotessa alentaa niihin lisättäviä veroja tai niihin rinnastuvia maksuja. Samalla on kuitenkin muistettava, että hinnannousun johtuessa hyödykkeen saatavuuden rajallisuudesta seurauksena on todennäköisesti vain hintojen nousun jatkuminen. Samalla valtion tulot supistuvat. Pitkällä aikavälillä ainoa kestävä tapa alentaa kansalaisten energiasta maksamaa hintaa on panostaa energiamuotoihin, joiden tuotantoa voidaan kasvattaa EU:n alueen omien luonnonvarojen ja jalostusketjujen avulla. Tämä rajoittaa geopoliittisia riskejä.
Kestävää energiasiirtymää kannattaa siis yhteiskunnallisen kestävyyden ja huoltovarmuuden takia jatkaa, vaikka ilmasto- ja ympäristönäkökohdat jätettäisiin kokonaan huomiotta. Samalla on kuitenkin aiempaa paremmin huomioitava myös sääriippuvaiseen energiantuotantoon, energian varastointiin ja ydinvoimaan liittyvät teknologiset rajoitteet. Yhden tuulettoman päivän säätövoiman tarpeen ratkaiseminen vaatisi sähköakkujen kapasiteetin tuhatkertaistamista nykytasosta. Tuuleton viikko vaatisi jo kymmentuhatkertaista kapasiteettia. Ydinvoiman kaltainen perusvoimantuotanto voi vakauttaa sähköjärjestelmää, mutta ei vastata säätövoiman tarpeeseen.
Säätöä tehdään tällä hetkellä pääosin bioenergialla ja vesivoimalla sekä kaukolämmöntuotannon sähkökattiloiden kulutusjoustolla. Niiden kapasiteetilla on kuitenkin rajoitteensa, joita ei etenkään Euroopan mittakaavassa voida skaalata loputtomasti ylöspäin. Onkin harkittava, miten riittävä varavoimakapasiteetti varmistetaan. Pitäisikö liikenteen ja raskaan teollisuuden suojelemiseen käytetyt poikkeukset päästörajoituksista kohdistaa mieluummin puhtaan sähköntuotannon varavoimalle? Se voisi nopeuttaa energiajärjestelmän sähköistymistä ja puhdistumista.
Energiajärjestelmä tulee tarvitsemaan merkittävää fossiilista varavoimakapasiteettia vielä pitkään. Tuon kapasiteetin ajotunnit voidaan kuitenkin edullisilla uusiutuvilla pitää minimaalisina. Energiasiirtymä ei saa pysähtyä siihen, ettei sääriippuvaisen sähköntuotannon tarvitsemaan varavoimaan kyetä investoimaan. Ongelma korostuu etenkin Keski-Euroopassa, jossa energiakäyttöön ei ole saatavissa biomassaa kestävistä lähteistä samassa määrin kuin Suomessa.
On hyvä, että EU:n komissio on omaksunut myönteisen asenteen uuden ydinvoiman rakentamiseen ja pienydinvoimalat (SMR) on mainittu erikseen. Uusi ydinvoimakapasiteetti voi auttaa fossiilienergian lopullisessa eliminoimisessa energiapaletista, mutta vaikka investointipäätökset tehtäisiin nyt, uutta ydinvoimatuotantoa olisi verkossa aikaisintaan 2030-luvun loppupuolella. Tapahtumat Ukrainassa, Yhdysvalloissa, Hormuzinsalmella ja Taiwanin ympärillä osoittavat kuitenkin, että tarve energiaomavaraisuuden vahvistamiselle on akuutti ja kriittinen.
Lisätietoja:
Eetu Kinnunen
Edunvalvontapäällikkö
Energiakaupungit ry
p. +358 50 545 3173
eetu.kinnunen@energiakaupungit.fi