Kriittisen infran tekoäly rakentuu datasta, osaamisesta ja luottamuksesta
Tekoälystä puhutaan energia-alalla nyt paljon, mutta usein polarisoituneesti. Keskusteluun liittyy kaksi yksinkertaistusta. Ensimmäisen mukaan tekoäly ratkaisee energiamurroksen monimutkaisuuden, kunhan hankitaan oikea työkalu. Toisen mukaan kriittisessä infrastruktuurissa ei voi käyttää teknologiaa, jonka päättelyä ei aina pysty täysin selittämään. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Tekoälystä on energia-alalla jo nyt todellista hyötyä, mutta hyöty ei synny teknologiasta. Se syntyy kolmesta kyvykkyydestä, joita ei oikeastaan voi ostaa valmiina: datasta, osaamisesta ja luottamuksesta.
Miksi energia-ala tarvitsee tekoälyä
Energiajärjestelmä on muuttunut suhteellisen nopeasti. Kun tuotantomuotoja on enemmän ja sähkön hinta vaihtelee vartin välein, optimoitavaa on enemmän, kuin insinööri ehtii excel-taulukoilla laskea. Tekoäly tarkentaa kulutusennusteita, optimoi tuotannon ajojärjestystä ja lämpövarastojen käyttöä, ennakoi laitevikoja ja nopeuttaa verkon vikojen paikannusta. Tietotyössä etenkin agenttinen tekoäly vapauttaa asiantuntijoiden aikaa rutiineista.
Data: näkymätöntä perustyötä
Ennen kuin tekoälystä saa tuotannollisia ja skaalautuvia hyötyä, tarvitaan pitkäjänteistä ja vähemmän näyttävää työtä, kuten tiedonhallintaa, rajapintoja, yhteisiä tietomalleja ja selkeää vastuuta siitä, kuka omistaa minkäkin tiedon. Tämä työ ei näy yhdenkään yhtiön lehdistötiedotteissa, mutta ilman sitä tekoälyhankkeet jäävät usein irrallisiin pilotteihin.
Data on kriittisessä infrastruktuurissa myös turvallisuuskysymys. Tuotannon automaatio on pidettävä tiukasti erillään toimistojärjestelmistä. Ihan kaikkea dataa ei voi eikä pidä viedä pilvipalveluun analysoitavaksi. Jokaisen tekoälyratkaisun kohdalla on tiedettävä, mistä data tulee, minne se menee ja kuka siihen pääsee käsiksi. Tekoälyn pääsyoikeuksissa pitää noudattaa minimioikeusperiaatetta eli se pääsee vain sinne, minne sen on välttämätöntä päästä.
Osaaminen: tilaajan on ymmärrettävä, mitä ostaa
Suurilla yhtiöillä on omat datatiiminsä, mutta isolla osalla kaupunkien energiayhtiöistä ei ole. Meitä houkuttelee ajatus ostaa valmis ratkaisu. Hyvä ja halpa. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, mutta myös tilaajalla on oltava osaamista. On kyettävä kysymään oikeat kysymykset, arvioimaan tuloksia ja tunnistamaan tilanteet, joissa mallin ennusteeseen ei pidä luottaa. Tämä osaaminen ei kuulu vain IT-yksiköille. Tuotannon, verkon ja asiakaspalvelun asiantuntijat tietävät parhaiten, milloin tulos näyttää järkevältä ja milloin ei. Tekoäly ei ole IT-projekti vaan johtamiskysymys: mihin sitä käytetään, mihin ei, ja kuka vastaa lopputuloksesta.
Luottamus: kriittisen infran tärkein edellytys
Energiayhtiön tärkein pääoma on luottamus. Meidän asiakkaat luottavat siihen, että lämpö ja sähkö tulevat kotiin asti, ja omistajakaupunki luottaa siihen, että yhtiö hoitaa riskenhallinnan asiaan kuuluvalla tavalla.
Luottamus rakentuu kolmesta asiasta. Ensimmäinen on kyberturvallisuus. NIS2-sääntely velvoittaa meitä hallitsemaan riskejä järjestelmällisesti. Tekoälyagentit, jotka voivat hakea tietoa ja toimia järjestelmissä itsenäisesti, tuovat uudenlaisia hyökkäyspintoja, ja niiden oikeudet on rajattava yhtä huolellisesti kuin ihmistenkin. Tai jopa huolellisemmin.
Toinen on selvä vastuunjako. EU:n tekoälysäädös luokittelee kriittisen infrastruktuurin turvallisuuskomponentteina käytetyt tekoälyjärjestelmät suuririskisiksi. Niitä koskevien velvoitteiden soveltaminen siirtyi joulukuulle 2027, mutta periaate on isossa kuvassa selvä jo nyt, kun kyse on toimitusvarmuudesta, päätöksen tekee ja siitä vastaa ihminen. Tekoäly voi suositella, ennustaa ja hälyttää, mutta vastuu ei siirry algoritmille, vaan pysyy aina ihmisellä.
Kolmas on avoimuus. Meidän on kyettävä kertomaan asiakkaille, omistajille ja viranomaisille, missä tekoälyä käytetään ja miten sen riskit hallitaan. Luottamus syntyy siitä, että pelisäännöt ovat selvät ennen kuin mitään menee pieleen, eikä vasta sen jälkeen.
Tekoäly ei korvaa energiamurroksen perusasioita, kuten investointeja tuotantoon, verkkoihin ja varastoihin. Se kuitenkin voi auttaa optimoimaan niitä paremmin. Kriittisen infrastruktuurin tekoäly ei rakennu algoritmeista, vaan meidän omasta datasta, osaamisesta sekä luottamuksesta.
Milla Ratia (FT, KTM)
Teknologiajohtaja, Lahti Energia