Aku Aarva: Puhtaan energian suurvalta ei synny tyhjästä
Suomen energia- ja ilmastopolitiikan evoluutio heijastaa yhteisesti sovittua ja määrätietoista siirtymää kohti kestävää tulevaisuutta. Tämä matka kohti puhtaan energian suurvallan asemaa ei ole ainoastaan välttämätöntä maailmanlaajuisessa ilmastotaistelussa, vaan se on myös strateginen päätös, joka perustuu maan ainutlaatuisiin vahvuuksiin – teknologiseen osaamiseen, yhteiskunnalliseen sitoutumiseen ja luonnonvarojen rikkauksiin.
Energiamurroksessa Suomi on ottanut vetovastuun ja pyrkii kehittämään monipuolista ja joustavaa energiajärjestelmää. Tämän muutoksen kulmakiviä ovat puhtaan sähkön ja lämmön saatavuus ja hinta, luvituksen sujuvuus sekä siirtoverkkojen toimivuus. Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen on painottanut, että muutos on kokonaisvaltainen, koskien yhteiskunnallisia ja taloudellisia rakenteita, ei vain päästövähennyksiä.
Sähköntuotannon merkittävä kasvattaminen on katsottu välttämättömäksi puhtaan teollisuuden kasvun kannalta ja ydinvoiman rooli energiaomavaraisuuden takaajana on yhä selvempi. Uusiutuvien energialähteiden – tuuli- ja aurinkovoiman – kasvava osuus on olennainen osa hiilineutraaliustavoitteeseen pääsyssä. Energiantuotannon kasvattamisen ohessa on välttämätöntä houkutella investointeja, jotka kasvattavat sähkön kysyntää. Tämä tasapainottaa sähkömarkkinat ja estää sähkön hinnan laskun liian alhaiseksi, mikä söisi pohjaa uusiutuvan energian investoinneilta ja aiheuttaisi pahimmillaan itseään ruokkivan syöksykierteen järjestelmätasolla.
Kaupunkienergiayhtiöillä on keskeinen rooli energiajärjestelmän muutoksessa, erityisesti kaukolämmön uudistuksessa ja sähköistyvien kaupunkien kehityksessä. Kaukolämpöön liittyvä teknologiakehitys ja biomassan käyttö ovat nostaneet kaukolämmön merkittäväksi tekijäksi energiaomavaraisuuden ja hiilineutraaliuden saavuttamisessa. Tästä voimavarasta ja kaukolämpöverkkojen potentiaalista on pidettävä kiinni kynsin ja hampain.
Pienydinvoiman mahdollisuudet lämmöntuotannossa ja kaukolämpöverkkoihin kytkemisessä ovat Suomessa tunnustettuja. Pienydinvoiman avulla voidaan edistää uusiutuvan energian käyttöä lämmityksessä, parantaa toimitusvarmuutta ja vähentää riippuvuutta fossiilisesta- ja bioenergiasta. Kaupunkienergiayhtiöille pienydinvoima tarjoaa säästä riippumatonta lämmöntuotantoa, mikä parantaa kaukolämpöjärjestelmien tehokkuutta ja vakauttaa lämmön hintaa kuluttajille ja teollisuudelle.
Suomelle tärkeää on myös kansainvälisen energia- ja ilmastopolitiikan ulottuvuus, jossa EU:n säädökset ja päästökauppajärjestelmän kehittäminen ovat avainasemassa. Suomen tulee olla aktiivinen toimija EU:ssa, varmistaakseen että puhtaan energian investointeja ja innovaatioita tuetaan ja mahdollistetaan asianmukaisesti.
EU:n sääntelyn on oltava teknologianeutraalia ja kaukolämmön potentiaali on tunnustettava myös EU-tasolla. Eri energiamuotojen syrjimätön hyödyntäminen kansallisilla ratkaisuilla mahdollistaa yhteisiin ilmasto- ja ympäristötavoitteisiin pääsyn. Suomen on vaikutettava näihin EU:n sääntelyyn edistääkseen näitä päämääriä.
Ympäristöministeriön sitoutuminen luvituksen sujuvoittamiseen ja vihreiden investointien kiihdyttämiseen ovat myös merkittäviä askelia kohti puhtaampaa tulevaisuutta. Uudistukset auttavat houkuttelemaan ulkomaisia investointeja ja edistävät kotimaisten innovaatioiden käyttöönottoa. EK:n dataikkunassa olevat investointipohdinnat on saatava realisoitua mahdollisimman suurelta osin.
Lopulta, Suomen tie kohti kestävää energiatulevaisuutta on sekä monimutkainen että monitahoinen. Se vaatii yhteensovittamaan eri energiastrategioita ja tekemään yhteistyötä sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tämä edellyttää määrätietoista panostusta tutkimukseen ja kehitykseen, koulutukseen, ja poliittiseen päätöksentekoon. Yhteistyössä kansalaisten, yritysten ja hallituksen välillä, Suomi voi saavuttaa hiilineutraaliuden ja näyttää tietä kohti puhtaan energian tulevaisuutta.
