Esa Lindholm: Ydinlämpöä kristallipallossa?
En ole ainoa energiajohtaja, joka miettii, miten kaukolämpö tuotetaan tulevaisuudessa. Tästä saa hyvän kuvan vaikkapa lukemalla Energiakaupungit ry:n aiemmin julkaisemia blogeja. Tulevaisuuden vaihtoehtona muiden joukossa on pelkkää lämpöä tuottava pienydinreaktori (SMR, Small Modular Nuclear Reactor). Miksi juuri tämä vaihtoehto näyttää kiinnostavan erityisesti Kuopiossa, kun muissa kaupungeissa Helsinkiä lukuun ottamatta on hiljaista?
Yhdistetty sähkön ja kaukolämmön tuotanto (CHP, Combined Heat and Power) on ollut energiatehokas ja taloudellisesti toimiva konsepti jo vuosikymmenten ajan. Nyt polttoon perustuvan yhdistetyn tuotannon päivät alkavat olla luetut. Polttoaineiden kallistuminen ja sääriippuvan sähkön tuotannon voimakas kasvu syövät CHP:n eväät.
Sähkön tuotanto ei lähtökohtaisesti ole kaupunkienergiayhtiölle pakollista. Sähkö siirtyy kätevästi valtakunnan verkkoa pitkin tuotantopaikoilta tarvitsijoille, myös valtioiden rajojen yli. Kaukolämpö sen sijaan on tuotettava paikallisesti. Edellä jo mainittujen polttamisen ja ydinvoiman lisäksi mieleen tulevat sähkökattilat, hukkalämpöjä hyödyntävät lämpöpumput, lämpöä tuottavat teollisuusprosessit ja syvältä maan uumenista haettava geolämpö.
Kuopiossa päätuotantolaitoksemme, sähköä ja kaukolämpöä tuottava, puuta polttava voimalaitos saavuttaa teknisen elinikänsä pään noin vuonna 2035. Olemme jo jonkin aikaa seuranneet uusien lämmöntuotantotekniikoiden kehittymistä. Päätöksiä korvausinvestoinnista on tehtävä vuoden 2030 tienoilla. Jos haluamme, että pienydinreaktori on tuolloin vaihtoehtojen joukossa, ei pelkkä kehityksen seuraaminen riitä. Käytännössä se tarkoittaa laitospaikan etsimistä, asemakaavoituksen käynnistymistä ja ympäristövaikutusten arvioinnin tekemistä. Kaikki edellä mainitut olemme käynnistäneet.
Ymmärrettävästi työmme SMR-valmiuden hankkimiseksi on saanut julkista huomiota. Olemme myös itse viestineet aktiivisesti hankkeemme eri vaiheista saadaksemme kuvan kuopiolaisten suhtautumisesta ydinlämpövaihtoehtoon. Toistaiseksi vastaanotto on ollut yllättävänkin myönteistä. Meillä on valmistumassa lähiviikkojen aikana tutkimus, jossa kartoitetaan lisää kansalaisten näkemyksiä tulevaisuuden tuotantomuodoista, erityisesti pienydinvoimasta. Tästä kerromme myöhemmin lisää.
Koska mediassa yksinkertaistetaan asioita, syntyy helposti kuva, että olisimme jo tiukemminkin sitoutuneet ydinvaihtoehtoon. Meille se on kuitenkin yksi vaihtoehto muiden joukossa.
Ydinlämmössä houkuttelevat tuotannon päästöttömyys, tuotantokustannusten vakaus, valtiovallan kannustava ote ja edellä jo mainitsemani ydinvoimamyönteinen ilmapiiri. Mietityttäviä ja selvitettäviä asioita ovat esimerkiksi investoinnin suuruus ja sen rahoitus, riittävän markkinan syntyminen niin, että modulaarisuuden hyödyt syntyvät, lopulliset viranomaisvaatimukset ja luottamus pelisääntöjen vakauteen.
Aivan uusi ajatus ei pienydinkaukolämpö ole. Jo 70-luvulla kehitettiin suomalais-ruotsalaisena yhteistyönä SECURE-tuotenimenä tunnettu ydinlämpöreaktori. Tämä vaihtoehto oli Kuopiossa 80-luvulla selvityksen alla. Kuitenkin CHP:n vahvuudet ja lopulta Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus hautasivat ydinreaktorikaavailut – näköjään 40 vuodeksi.
Esa Lindholm
Hallituksen jäsen | Energiakaupungit ry
Toimitusjohtaja | Kuopion Energia Oy