Kommentti: Investointien edellytykset syntyvät paikallisesti
Toimittaja Pekka Lähteenmäki kirjoitti Talouselämässä (16.4.2024) napakan kolumnin vihreästä siirtymästä ja investointikilvasta, jonka Ruotsi on tällä hetkellä voittamassa. En malta olla jatkamatta osaltani keskustelua ja tuoda esille muutamia omia ajatuksiani siitä, mikä Suomessa uhkaa tällä hetkellä mennä pieleen. Suomi on nimittäin liemessä, jos emme kykene konkretisoimaan vihreän siirtymää investoinneiksi, kuten Ruotsissa parhaillaan tehdään. Puhtaan sähköntuotannon kaksinkertaistamisesta ei ole erityistä iloa, jos sille ei ole kysyntää kotimaassa.
On aito riski, että meille käy vihreässä siirtymässä samalla tavalla kuin metsäteollisuudessa on pitkälti käynyt. Siellä tuotetaan matalan jalostusarvon sellua maailmanmarkkinoille ja energia-alalle voi käydä niin, että tuotamme Saksan tarpeisiin sähköä ja vetyä matalilla marginaaleilla. Näin jäisimme edelleen kriittisen riippuvaiseksi muun Euroopan suhdannevaihteluista emmekä hallitsisi omaa kohtaloamme.
Monien on katsottava peiliin. Päättäjien valtakunnallisesti ja kuntatasolla puolueisiin katsomatta. Mutta myös teollisuus-, teknologia- ja energia-aloilla ja metsäteollisuudessa.
Kaikki lähtee kuitenkin paikallisista oloista, kunta- ja maakuntatasoilta.
Pohjois-Ruotsissa on pitkälle kehittynyt energia-, teknologia- ja teollisuusklusteri, jossa puhdas ja uusiutuva energia ja synergiahyödyt imevät investointeja toisensa perään maailmalta. Eivät ruotsalaiset skabaa voita valtiontuilla vaan ekosysteemiajattelulla ja riskinottokyvyllä.
Suomessa vastaavat klusterit ovat kehitteillä mm. Vaasassa ja Oulussa, mutta tekemistä riittää ja usein myös lainsäädäntö, kuten luvitus- ja valitusmenettelyt, estävät tai hidastavat tärkeitä askelia. Kuokka on voitava lyödä maahan investointipäätöstä seuraavana päivänä. Investointiaikeita pohtiessa on oltava varmuus siitä, ettei edessä ole vuosien luvitus- ja valituskierre, jonka rinnalla valtiontuet jäävät sivuseikoiksi.
Kunnianhimon tasoa on nostettava kansallisesti ja paikallisten päättäjien ja keskeisten alojen parissa. Erityisesti kuntien on terästettävä omistajanohjaustaan. Energiayhtiöiden kumulatiivinen hyöty on osingonmaksua laajempi asia. Ne ovat keskeisessä roolissa alueellisten klusterien kehittämisessä, joita ilman kyky haalia investointeja maailmalta jää tasolle ”olis kiva”.
Omistajanohjausta terästämällä myös yhtiöiden liiketoiminnan kunnianhimon tasoa voidaan nostaa. Kuntaomisteiset yhtiöt tekevät tärkeää ja hyvää työtä, mutta ne karttavat usein myös riskejä ja keskittyvät niin sanotun perusliiketoiminnan pyörittämiseen. Esimerkiksi suomalaiselle kaukolämmölle on jo vuosia ollut kysyntää maailmalla niin Euroopassa, Kiinassa kuin vaikkapa Kanadassa. Mutta toistaiseksi mikään uskottava ja riittävän iso taho ei ole ollut halukas aloittamaan myyntiä.
Tässä olisi energiayhtiöille yhteisen vientiyrityksen paikka. Jaetaan riskiä ja lähdetään viemään valtion poliittisella tuella kaukolämpöä maailmalle. Samalla löydetään mahdollisia uusia liiketoimintakumppaneita ja investoreja alueille.
Kukaan ei kävele tänne rahakassien kanssa. Investoinnit on haettava maailmalta.
Aku Aarva
toiminnanjohtaja
Energiakaupungit ry
