Jari Kuivanen: Mitä voidaan oppia menneistä energiakriiseistä ja energiatalouden murroksista?
Venäjän Ukrainaa vastaan käynnistämä hyökkäyssota aiheuttaa valtavaa inhimillistä kärsimystä ja mittavia aineellisia vahinkoja. Sota saattaa myös syöstä Euroopan ja Suomen nykyistä syvempään energiakriisiin. Monet tahot, kuten Euroopan komissio ja kansainvälinen energiajärjestö IEA, ovatkin viime aikoina hahmotelleet polkua irti Venäjä-riippuvuudesta, joka on varmuudella se keskeinen teema Euroopan tulevassa energiahuollossa.
Energiaan liittyvät asiat tulevat olemaan tulevalla talvikaudella median ja kaikkien ihmisten arjessa. Voidaan jopa todeta, että vihdoinkin energian merkitys koko yhteiskunnalle tulee selväksi kaikille. Valitettavasti tähän tarvittiin taas vakava kriisi ja todellinen pula energiasta.
On jo ollut nähtävissä, että toimiala on kohdannut erilaisia salaliittoteorioita ja niitä tulee varmuudella lisää.
Lähde: Turku Energia | 5.10.2022
Kriisit kehityksen käynnistäjinä
Energiamarkkinoilla on ennenkin ollut pyörremyrskyjä ja jotta voisimme edes vähän valottaa mitä mahdollisesti tapahtuu Suomessa ja energiamarkkinoilla lähivuosina niin otetaan pieni katsaus lähihistoriaan. Lähestytään asiaa kahden eri kriisin kautta ja miten ne ovat muuttaneet energian käyttöä. Lähteinä tässä on käytetty Sitran tekemiä julkaisuja.
Ensin tarkastellaan vuoden 1973 öljykriisin tapahtumia sekä sen vaikutuksia ja sitten Japanin selviämistä ydinvoiman tuotannon romahduksesta vuonna 2011.
Vuoden 1973 öljykriisi oli ensimmäinen ison luokan energiakriisi maailmassa, joka kosketti suurta määrää ihmisiä. Energiakriisi johtui Jom Kippur -sodasta, jonka seurauksena OPEC:n arabijäsenistä sekä Egyptistä ja Syyriasta koostuva ryhmä yritti öljyntuotannon leikkauksilla pakottaa Yhdysvallat liittolaisineen lopettamaan tukensa Israelille. Öljykriisin lopettamiseksi Yhdysvallat uhkasi arabimaita ja niitä usein avustanutta Neuvostoliittoa viljatoimitusten lopettamisella. Samoihin aikoihin OPEC päätti rajuista öljynhinnan nostoista.
Jom Kippur -sodan vielä riehuessa 1973 OPEC kielsi raakaöljyn viennin Yhdysvaltoihin ja Israelia voimakkaasti tukeneeseen Alankomaihin. Kuusi Persianlahden öljyntuottajamaata päätti korottaa raakaöljyn tynnyrihintaa 126 prosenttia. Joulukuun lopulla ilmoitettiin, että Neuvostoliitto aikoi korottaa tuottamansa raakaöljyn hinnan maailmanmarkkinahintojen tasalle. Öljy maksoi jo viisi kertaa enemmän kuin saman vuoden syyskuussa. Monissa Länsi-Euroopan maissa jouduttiin turvautumaan polttoaineiden säännöstelyyn, jollaista oli nähty edellisen kerran toisen maailmansodan aikana. Esimerkiksi Alankomaissa polttoainetta myytiin vain ostokuponkeja vastaan.
Öljykriisi hidasti talouskasvua, kiihdytti inflaatiota, laukaisi taloustaantumaa, aiheutti monissa maissa laman. Britannia ja Norja aloittivat laajat öljyn etsinnät Pohjanmerellä. Yhdysvallat reagoi energiakriisin opetuksiin myöntämällä lupia ydinvoimaloiden rakentamiseen.
Suomessa alkoi voimakas panostaminen kivihiilen käyttöön perusvoiman ja sähkön -sekä lämmön yhteistuotannossa. Esimerkiksi Turun alueella Naantalin kivihiililaitokset muutettiin yhteistuotantolaitoksiksi ja rakennettiin 12 km pitkä Turun Seudun Kaukolämmön (TSK:n) tunneli, jota kautta lämpö saatiin suuren kuluttajajoukon käyttöön.
Myös ydinvoimaprojektit saivat vauhtia. Neuvostoliiton kanssa neuvoteltiin maakaasutoimituksien aloittamisesta, jolloin riippuvuus arabien öljystä väheni. Samoin menettelivät myös Ranska ja Saksa Yhdysvaltain vastustuksesta huolimatta. Ranskassa toteutettiin massiivista ydinvoimarakentamista, jonka seurauksena tätä nykyä Ranska tuottaa miltei 80 prosenttia sähköstään ydinvoimalla.
Yksi mielenkiintoinen ilmiö tapahtui öljykriisin keskiöön joutuneessa Alankomaissa. Vaikka ajat olivat vaikeita, toimi kriisi alkusysäyksenä myös inspiroiville kehityskuluille. Energiakriisi tuki vahvasti Alankomaiden pyöräilykulttuurin nousua. Maailmansotien jälkeisessä Euroopassa pyöräiltiin paljon, mutta into hiipui 1970-luvulle tultaessa. Alankomaat onnistui kuitenkin kääntämään kehityksen suunnan nopeasti ja polkupyörillä liikkumisesta tuli todella suosittu tapa, joka näkyy edelleen Alankomaiden laajassa pyöräilykulttuurissa.
Öljykriisi näkyi myös suomalaisten arjessa. Sisäasiainministeriö antoi talouselämän säännöstelystä poikkeuksellisissa oloissa annetun lain nojalla koko joukon määräyksiä energian säästämiseksi. Määräysten rikkomisesta olisi voinut seurata sakkoa tai jopa vankeusrangaistus. Lisäksi ilmoitettiin, että ellei niitä noudateta, joudutaan turvautumaan myöhemmin pakkosäännöstelyyn. Yhtään rangaistusta ei kuitenkaan pantu toimeen.
Öljykriisin vakavuus rinnastettiin sota-aikaan, joten käyttöön otettiin öljyn säännöstelyn mahdollistanut laki vuodelta 1939. Autolla ei saanut ajaa sunnuntaisin, ja ylin nopeusrajoitus alennettiin sataan kilometriin tunnissa. Vaikka rajoitus oli vapaaehtoinen, noin 90 prosenttia autoilijoista noudatti sitä. Kotien lämmitystä tuli säätää pienemmälle ja lämpöhukkaa torjua sulkemalla verhot. Polttoaineen jakelua rajoitettiin. Hallitus perusti erillisen koordinaatioryhmän ja ministerityöryhmän tukemaan öljykriisin hoitoa. Lisäksi harkittiin television maanantailähetysten lopettamista. Toisaalta öljykriisi osoitti Suomen energiahuollon haavoittuvuuden, sillä öljyn osuus koko energiantuotannosta oli noussut 1960-luvun alun 20 prosentista yli 50 prosenttiin.
Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus oli sydämen sulamisonnettomuus kolmessa ydinreaktorissa Japanin itärannikolla, 250 kilometriä Tokiosta pohjoiseen. Onnettomuuden aiheutti 11. maaliskuuta 2011 tapahtunut Tōhokun maanjäristys ja sitä seurannut tsunami. Maanjäristys vahingoitti sähkölinjoja, ja voimalaitos menetti yhteyden Japanin sähköverkkoon. Sen jälkeen laitos tuotti sähköä jäähdytysjärjestelmille dieselgeneraattoreilla. Noin 50 minuuttia myöhemmin tsunami tuhosi dieselgeneraattorit, ja voimalaitos jäi yli viikoksi kokonaan ilman sähköä.
Yksi kerrallaan laitoksen jäähdytysjärjestelmät pysähtyivät. Kolmen reaktorin sydämessä polttoaine ylikuumeni ja lopulta suli. Radioaktiivisia aineita vapautui reaktorin polttoaineesta suojarakennukseen ja myöhemmin sieltä ympäristöön.
Onnettomuus luokiteltiin korkeimpaan luokkaan 7. Se oli maailman toiseksi pahin ydinonnettomuus Tšernobylin onnettomuuden jälkeen. Noin 30 kilometrin säteeltä voimalaitoksen ympäriltä evakuoitiin noin 163 000 henkilöä. Suojelutoimenpiteiden ansiosta ihmisten saamat säteilyannokset jäivät onneksi vähäisiksi ja suoria säteilyn haittavaikutuksia ei ole havaittu. Fugusiman Vuoden 2011 katastrofia seuranneet sähköntuotannon haasteet pakottivat Japanin vähentämään kulutusta eli energiansäästö ja energiatehokkuustoimet olivat keskeisiä sähköpulasta selviytymisessä; niillä onnistuttiin korvaamaan noin puolet menetetystä ydinsähköstä ja olemassa oleva sääntely ja hallinnolliset menettelyt auttoivat reagoimaan nopeasti. Kulutuksen nopeaa vähentämistä edisti kansalaisten ja yritysten halu vaikuttaa yhteiseen hyvään, johon myös hallinto vahvasti vetosi. Onnettomuus toi käännekohdan ydinvoima-asenteille koko maailmassa ja vain pari päivää onnettomuuden jälkeen Saksan silloinen liittokansleri Angela Merkel ilmoitti saksalaisten ydinvoimaloiden alasajosta. Tämä puolestaan ajoi Saksan energiapolitiikan uudelle tielle, jonka kyky selvitä vallitsevasta energiakriisistä on kriittinen ja vaikuttaa tällä hetkellä koko Euroopan energiamarkkinoihin.
Eli mitä Suomen ja Euroopan pitää ottaa opiksi näistä kahdesta kriisistä?
Tärkeintä on pitää pää kylmänä ja tehdä ratkaisut yhdessä ja vapaaehtoisesti. Ukrainalaiset maksavat tämän kriisin laskun menetettyinä ihmishenkinä, kun muu Eurooppa selviä tästä kukkarollaan ja villasukilla. Turussakin tämä näkyy korkeimpina energian hintoina.
Käytännössä on vahvistettava ennakointia eli tarvitaan avointa keskustelua tulevaisuuden mahdollisista kehityskuluista – myös epämiellyttävistä. Varautumiseen panostettu aika ja resurssit maksavat itsensä takaisin kriisin hetkellä. Myönteistä on, että Suomessa varautuminen on jo nyt verrattain hyvällä tasolla.
Tästä kriisistä selvitäksemme on tärkeää, että panostamme energiansäästöön ja energiatehokkuuteen osana varautumista. Vakavassa energiakriisissä energiankulutusta täytyy sopeuttaa nopeasti, mutta vapaaehtoisuuteen perustuvia toimia kannattaa edistää myös siinä tilanteessa, että vakavalta kriisiltä vältytään.
Varmistetaan Venäjän energian korvaava tuotanto. Venäläisen energian käyttö pitää käytännössä lopettaa kokonaan. Toimet poistuvan energian korvaamiseksi on aloitettu, jotta haitat saadaan minimoitua. Keskeisiä ratkaisuja ovat esimerkiksi kestävän uusiutuvan energian rakentamisen nopeuttaminen ja öljy- ja kaasulämmityksestä irtaantuminen nykyistä ripeämmin.
Tuetaan pitkän aikavälin energiasiirtymää. Energiakriisissä tarvitaan poikkeuksellisia toimia. Samaan aikaan luontokadon ja ilmastokriisin ratkaisuilla on kiire. Kriisitoimien rinnalla tuleekin turvata ekologinen kokonaiskestävyys. Esimerkiksi panostukset merituulivoimaan, polttoon perustumattoman kaukolämmön tuotantoon ja synteettisiin polttoaineisiin ovat samalla investointeja tulevaisuuteen.
Saattaa jopa olla, että eteen tulee myös ”mustia joutsenia” eli erittäin epätodennäköinen tapahtuma, jolla on kolme luonteenomaista piirrettä: se ei ole ennustettava, sillä on valtava vaikutus ja osaamme kehitellä selityksen, jonka ansiosta se vaikuttaa vähemmän satunnaiselta ja ennustettavammalta kuin olikaan. Googlen hämmästyttävä menestys on hyvä esimerkki mustasta joutsenesta. Mustat Joutsenet ovat miltei kaikkien maailman ilmiöiden tausta alkaen uskontojen noususta ja ulottuen henkilökohtaiseen elämäämme.
Euroopan osalta tällainen voisi olla keski-Euroopan alla olevien valtavien liuskekaasuvarantojen nopea käyttöönotto. Tämä ei ole ympäristön kannalta hyvä ratkaisu, mutta auttaisi akuuttiin kaasupulaan Euroopassa. Suomi on perinteisesti varautunut poikkeustilanteisiin verraten hyvin. Energiakriisin kynnyksellä käyttöön kannattaa ottaa kaikki työkalut: voimme vahvistaa ennakointia ja varautumista, hyödyntää energiansäästön mahdollisuudet ja varmistaa ajoissa Venäjän energian korvaavan tuotannon. Pidemmällä tähtäimellä on turvattava siirtymä kohti ilmaston ja luonnon kannalta kestävää kiertotaloutta.
Jari Kuivanen
Lämpö-yksikön johtaja
Turku Energia
