TAUSTA
Hiilineutraalisuustavoitteet edellyttävät energiajärjestelmän uudistamista ja investointeja. Irtautuminen venäläisestä energiasta vaatii investointeja, ja niitä tulee tehdä yhä nopeammalla aikataululla. Investoinnit ovat pitkäaikaisia, ja ne tulee toteuttaa koko yhteiskunnan kannalta tehokkaimmalla tavalla. Tässä selvityksessä on tutkittu kahta erilaista hiilineutraalia lämmityssektorin kehityspolkua ja niiden kustannusvaikutuksia.
Ensimmäisessä kaukolämpö on keskiössä ja toisessa kiinteistökohtaiset ratkaisut yleistyvät.
Energiakaupungit ry:n tilaaman ja AFRY Management Consultingin laatiman selvityksen taustalla on huoli kaukolämpöjärjestelmän tulevaisuudesta. Suomalainen kaukolämpöjärjestelmä osoittautuu AFRYn tuoreen selvityksen mukaan yhteiskunnan kannalta halvimmaksi ja tehokkaimmaksi keinoksi yhdistää erilaisia energiavirtoja ja edistää siirtymistä hiilineutraaliin yhteiskuntaan kaupunkien lämmityksessä. Vaihtelevan sähköntuotannon lisääntymisen aiheuttamat haasteet voidaan sektorikytkennän mahdollistavalla kaukolämmöllä ylittää tavoin, joihin ei muiden lämmitysjärjestelmien kautta päästä. Kaukolämpöjärjestelmän roolin pienentyminen tietoisen politiikan ja kilpailua vääristävien tukimuotojen seurauksena puolestaan tulisi kalliiksi yhteiskunnalle ja kuluttajille.
TIIVISTELMÄ
Kaukolämpö tukee siirtymistä hiilineutraaliin yhteiskuntaan, jossa erilaiset energiavirrat ovat tehokkaasti käytössä
Hiilineutraalisuustavoitteiden toteuttaminen Suomessa edellyttää merkittävää energiajärjestelmän uudistamista ja investointeja. Nopeutettu irtautuminen venäläisestä energiasta kiihdyttää aikataulua. Tarvittavat investoinnit ovat pitkäaikaisia, ja ne kannattaa toteuttaa koko yhteiskunnan kannalta tehokkaimmalla tavalla.
Polttoaineisiin liittyvien kustannusten ja lämmitysmuodoille maksettavien tukien seurauksena olemassa oleva Kaukolämpöjärjestelmä on vaarassa menettää kilpailukykyään ja kaukolämmön rooli kaupunkien lämmitysmuotona voi pienentyä merkittävästi nykyisestä. Tällaisella kehityskululla olisi merkittäviä vaikutuksia koko energiajärjestelmään ja Suomen hiilineutraalisuustavoitteiden saavuttamiseen.
Tässä selvityksessä tarkasteltiin kahta erilaista hiilineutraalisuuteen johtavaa kehityspolkua ja niiden kustannusvaikutuksia. Ensimmäisessä skenaariossa kaukolämpö on keskiössä siirryttäessä hiilineutraalisuuteen. Toisessa skenaariossa 50 % kaukolämpöasiakkaista siirtyy kiinteistökohtaisiin lämmitysmuotoihin vuoteen 2040 mennessä.
Jälkimmäisessä skenaariossa kaukolämmön kysyntä vähenee merkittävästi. Samalla vähenee myös sähköntuotannon määrä, sillä sähköä tuotetaan kaukolämmön yhteydessä yhteistuotantolaitoksissa. Selvityksen perusteella sähköä tuotettaisiin Energiakaupunkien alueella jopa yksi terawattitunti vähemmän vuonna 2040 verrattuna tilanteeseen, jossa kaukolämpö säilyy keskiössä. Määrä vastaa 1,5 % Suomen nykyisestä sähköntuotannosta tai noin 125 tuulivoimalan sähköntuotantoa.
Kiinteistökohtaisten lämmitysmuotojen yleistyminen lisää sähkönkulutusta, mikä aiheuttaa haasteita sähkön riittävyydelle. Kiinteistökohtaisten lämmitysjärjestelmien sähkön kulutus painottuu tunneille, joilla sähkön kysyntäon jo ennestään suurta. Siirtyminen kiinteistökohtaisiin lämmitysratkaisuihin tarkoittaisi Energiakaupunkien alueella tarvetta vahvistaa sähköverkon kapasiteettia lähes 1400 megawatilla.
Vaihtelevaan tuuleen perustuva sähköjärjestelmä tarvitsee rinnalleen ennustettavaa sähköntuotantoa. Kaukolämmön yhteydessä tuotetun sähkön etuna on, että sähköä tuotetaan juuri silloin, kun kysyntä on suurinta.
Molemmat skenaariot, kaukolämmön uudistaminen ja kiinteistökohtaiset lämmitysratkaisut, johtavat hiilineutraalisuuteen. Kaukolämmön tuotannon etuna on mahdollisuus ylimääräiseen päästöjen vähentämiseen: Biomassan polttamiseen liittyvän hiilidioksidin talteenoton avulla mahdollistetaan hiilinegatiivinen lämmityssektori, kun huomioidaan hiilen sitoutuminen uudelleen kasvavaan metsään. Ero skenaarioiden välillä negatiivissa hiilidioksidipäästöissä on jopa 1,5 MtCO2. Tämä vastaa 3 % Suomen hiilidioksidipäästöistä.
Hiilineutraalisuustavoitteet tulee saavuttaa, tavalla tai toisella, ja tämä tarkoittaa merkittäviä investointitarpeita energiajärjestelmään. Skenaariot osoittavat, että kiinteistökohtaisten lämmitysjärjestelmien yleistyminen nostaa investointitarvetta pelkästään Energiakaupunkien alueella 2,3 miljardia euroa verrattuna tilanteeseen, jossa olemassa olevaa kaukolämpöjärjestelmää hyödynnetään tehokkaasti ja yhteiskunnan erilaiset energiavirrat otetaan hyötykäyttöön.
