Vastine: HS syyttää puun energiakäyttöä virheellisesti
HS:n artikkelissa Silmänkääntötemppu (27.2.2023) käsitellään puun energiakäytön vaikutuksia Suomen hiilinielujen viimeaikaiseen kehitykseen. Artikkelissa kritisoidaan bioenergian laskennallista päästöttömyyttä kohtaan sekä yhdistetään puun energiakäyttö Suomen hiilinielujen heikkenemiseen. Huoli Suomen hiilinielujen heikkenemisestä on todellinen ja raakapuun käyttö on Suomessa kasvanut viime vuosina lähes kaikilla toimialoilla, mutta ensisijaisen syyn hakeminen puun energiakäytöstä on virheellinen tulkinta.
Bioenergian tuottamat piipun päästä mitatut päästöt lämmittävät ilmastoa siinä missä fossiilisetkin päästöt, mutta päästön alkuperällä on kuitenkin väliä. Fossiilisen polttoaineen poltto vapauttaa kiertoon uutta hiilidioksidia, kun taas puun poltto vapauttaa jo aiemmin ilmakehässä kierrossa olevaa yhteyttämällä sidottua hiiltä. Tämä on oleellinen ero näiden kahden polttoaineen välillä ja syy, miksi bioenergia ei kuulu EU:n päästökaupan piiriin, eikä sille ole asetettu hiilidioksidiveroa.
Suomessa lähes 60 prosenttia käytetystä puusta päätyy lopulta energiaksi kuiva-aineena laskettuna.[1] Tämä luku ei kuitenkaan ole yhtä hälyttävä, kuin ensivilkaisulta voisi kuvitella. Korkeaa lukua selittää se, että puu päätyy energiaksi useita eri reittejä.
Suoraan metsästä kerättävästä puusta energiakäyttöön päätyi vuonna 2021 vain 15,3 %. Tästä puolet kerättiin kotitalouksien polttopuuksi. Metsästä voimalaitoksiin päätyvä puu kerätään metsäteollisuuden tarpeisiin tehtyjen hakkuiden yhteydessä. Kaikista pienimmät puut, oksat ja latvukset eivät kelpaa esimerkiksi sahatavaran tai sellun valmistamiseen, joten ne kerätään polttoon. Tämän lisäksi 21,1 % raakapuusta ohjautui energiantuotantolaitoksiin metsäteollisuuden prosessien jälkeen sivutuote- ja jätepuuna, kuten esimerkiksi sahanpuruna ja kuorena, joita ei muuten pystytä hyödyntämään teollisuudessa. Loput energiantuotannoksi laskettavasta puun käytöstä käytettiin suoraa metsäteollisuuden prosesseissa.[2]
Keskimäärin koko 2000-luvun ajan vuosittainen energiapuun käyttö on ollut kasvussa. Puun energiakäytön kasvua selittää muun muassa fossiilisten polttoaineiden, mukaan lukien turpeen, korvaaminen energiantuotannossa. Sitä selittää metsäteollisuuden tarpeen kasvu. Jos tukkeja tarvitaan enemmän, syntyy enemmän sahanpurua ja kuorijätettä. Jos sellua tehdään enemmän, syntyy prosessista enemmän myös energiakäyttöön meneviä sivutuotteita.
Tämäkään ei kuitenkaan ole ensisijainen selitys hiilinielujen odotettua jyrkempään laskuun. Hakkuiden kasvulla on kyllä vaikutus Suomen hiilinieluun, mutta niiden muutoksissa ei ole mitään yllättävää tai odottamatonta. Kun Suomen toteutunutta hakkuukertymää verrataan Suomen Kansalliseen Metsästrategiaan (KMS)[3], eroaa toteuma näistä ennusteista vain noin prosentilla. Myöskään metsähakkeen toteutunut käyttö ei ole ylittänyt KMS:n tavoitetasoa.
Selitys löytyy sen sijaan tieteellisen tutkimuksen kehityksestä. Maankäytön nettohiilinielun laskentaa on kehitetty ja päivitetty aina uusimman tiedon mukaiseksi. Kun Suomen kansallista Metsästrategiaa tehtiin vuonna 2014, asiantuntijoiden ennusteet esimerkiksi Suomen puuston kasvusta olivat huomattavasti nykyistä tietoa optimistisempia. Maankäyttösektorilla äkillistä hiilinielujen muutosta selittää siis erityisesti laskennan epävarmuus, joka vaihtelee 80 prosentista jopa satoihin prosentteihin.[4]
Vuonna 2022 energiakriisissä, kun puun tuonti Venäjältä loppui, on puusta alkanut tulla pulaa. Tilastotietoa Putinin sodan aiheuttamien pakotteiden vaikutuksesta koko metsäsektoriin odotetaan vielä. Todennäköisesti yhtäkkinen tarjontashokki on aiheuttanut myös kestävyyden kannalta negatiivisia ilmiöitä puun keruussa. Energiakriisin toivottavasti hetkelliset vaikutukset ovat kuitenkin eri asia kuin pidemmän aikavälin trendit, vaikka Putinin sodan vaikutukset on tietysti tässäkin kohtaa otettava huomioon päätöksenteossa.
Tarve muutostoimille on viimeisimmän hiilinielulaskennan valossa joka tapauksessa korkea. Suomalainen metsän hoito on saatava sekä ilmaston että monimuotoisuuden kannalta kestävälle tasolle sekä laadussa että määrässä.
Maankäyttösektorilla merkittävin muutos saadaan aikaan, kun maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa esitetyt muutostoimet viedään ripeästi läpi. Energiasektorilla hiilinieluja kasvatetaan erityisesti teknisten hiilinielujen eli hiilidioksidin talteenoton käyttöönottoa edistämällä.
Kaupunkienergiayhtiöt ovat osa ratkaisua, ei ongelmaa.
Aku Aarva
toiminnanjohtaja
Energiakaupungit ry
[1] https://www.luke.fi/fi/tilastot/puun-kulkuvirrat/puun-kulkuvirrat-2021
[2]https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/553167/Metsatilastollinen_vuosikirja_2022_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y s. 13
[3] https://mmm.fi/documents/1410837/1504826/Kansallinen+mets%C3%A4strategia+2025/c8454e55-b45c-4b8b-a010-065b38a22423
[4] https://www.bioenergia.fi/2023/01/12/hiilinielut-tehokkaiden-toimien-aika/
